Suorittamisesta ja sen lopettamisesta

Ikuinen suorittaja kohtaa seinän

Muutama vuosi sitten havahduin huomaamaan itsessäni suorittajan ja miellyttäjän. Olin koukussa ihailuun ja positiivisiin kommentteihin ja halusin koko ajan enemmän kaikilla elämän osa-alueilla. Kun kävin juhlimassa tein sen huolella. Kun olin töissä sanoin kaikkeen kyllä ja ehdotin itse vielä päälle lisää. Kun kävin salilla kävin spinningissä, bodypumpissa ja pyöräilin kotiin. En osannut pysähtyä tai kieltäytyä mistään ja en ollut ikinä kunnolla läsnä, ajatukset olivat jo seuraavassa etapissa. Pikkuhiljaa alkoi tulla oireita. Heräilin öisin ja mietin työasioita. En välittänyt lepopäivistä, puolimaratonin jälkeen riekuin baarissa pilkkuun asti ja seuraavalla viikolla liikunnnan välttäminen ja lepääminen tuntui kidutukselta. Ja viimein tuli stoppi. Sain paniikkikohtauksen töissä ja kaikki pienetkin asiat vyöryivät ylitseni, enkä saanut mistään otetta. Muutaman lääkärikäynnin ja psykologitapaamisen jälkeen sain käteeni kuukauden sairasloman , mielialalääke- ja unilääkereseptit ja diagnoosiksi uupumuksen. Olin aivan kujalla siitä mitä oli tapahtunut. Mutta pikkuhiljaa aloin työstää tapahtunutta ja hidastaa. Ihan hetkessä se ei tapahtunut, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna uupumuksen käynnistämä ajatustyö oli yksi tähän astisen elämäni tärkeimmistä asioista. Sen avulla alkoivat aivoni raksuttaa aivan uudella tavalla ja aloin nähdä syy-seuraussuhteita ja sitä kautta alkaa miettiä uusia toimintatapoja ja ajatusmalleja.

Suurimmat oivallukseni

Tuosta tapahtumasarjasta on nyt kulunut jo nelisen vuotta ja edelleen olen matkalla kohti oivalluksia. Mutta osaan olla kiitollinen ja ylpeä siitä, miten olen osannut kääntää kurssia. Nyt pyrin tekemään asioita, joita oikeasti haluan tehdä, tuntematta syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa lepohetkistä tai siitä jos kieltäydyn ystävällisesti jostain kutsusta. Koska pidän listoista, listasin alle omat suositukseni sellasiin hetkiin kun tuntuu, että elämä vyöryy yli ja ei vaan riitä.

1. Lepo. Jostain luin, että jos nyky-yhteiskunta arvostaisi lepoa yhtä paljon kuin suorittamista, olisimme paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Kunnon yöunet, ihanan raukeat päiväunet tai ihan vain sohvalla röhnöttäminen ovat luksusta ja kun niihin on mahdollisuus yritä tarttua siihen! Ihan jo muutaman minuutin lepo voi auttaa ja aina ei tarvitse nukahtaa. Myös liikunnasta palautumiseen tarvitaan lepoa, etenkin pitkistä lenkeistä, raskaasta salitreenistä jne. Usein vähän ja hyvin on tehokkaampaa kuin paljon ja usein.
2. Kalenterin tyhjentäminen. Kaikkiin kutsuihin EI tarvitse sanoa kyllä ja hyvät ystävät ymmärtävät kyllä myös kieltävät vastaukset. 
3. Ei. Yksi pieni sana ja sen tärkeys. Uskalla sanoa ei myös töissä. Esimiehesi tehtävä on auttaa sinua prorisoimaan asioita ja jos tuntuu, että työmäärä on liian suuri kannattaa avata suu ajoissa. Usein jo pienillä järjestelyillä voi saada helpotettua taakkaa ja jo se, että puhuu asiasta auttaa. 
4. Puhu, kirjoita tai ainakin mietiskele. Kukaan muu ei voi tulla sinua neuvomaan tai analysoimaan tilannettasi. Me kaikki koemme asiat eri tavalla ja meidän on tehtävä itse omat oivalluksemme ja päätöksemme. Lähimmäiset voivat auttaa tässä prosessissa ja kuunnella sinua ja tukea. Mutta ilman, että itse läpikäymme omat **skamme ei voi edetä. Ammattiapukin voi olla usein hyödyksi. Itse kävin työnantajan tarjoamalla työpsykologilla muutamia kertoja ja koin että tapaamisten avulla pohdin asioita enemmän itsekseni ja sanoin niitä ääneen. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosi ja lisää oivalluksia

Olen vakuttunut siitä, että uupumusta edeltäneet elämäntapani olivat pääsyynä kilpirauhasen tulehdukseen ja sitä kautta vajaatoimintaan. Stressinhallinta, terveelliset elämäntavat, lepo ja monipuolinen ravinto eivät olleet kohdallani kunnossa. Luulin suorittavani täydellistä elämää, olin huippukunnossa ja sosiaalisesti aktiivinen. Mutta esimerkiksi ruokavaliostani puuttuivat rasvat melkein kokonaan, samoin proteiinia olisin varmasti tarvinnut enemmän, samoin kuin suolaa ja jodia. Ennen kilpirauhasen vajaatoimintaa olin ehtinyt työstää henkistä puolta ja alkanut kiinnittää siihen enemmän huomiota. Viimein diagnoosin myöstä alkoi kiinnostukseni kasvaa myös ravitsemusasioihin. Ruoka ja ravitsemus olivat aina kiinnostaneet minua, mutta tietämykseni oli kuitenkin monilta osin vielä lapsenkengissä ja tein päätöksiä vain mututuntumalta. Vaikka sairauden alku oli todella raskasta ja tuntui että uupumuksen aikaiset tunteet vyöryivät jälleen ylläni, olen kuitenkin jälkitään vain tyytyväinen siitä, että sairauden avulla olen kiinnostunut ravinnon ja muiden elämäntapojen merkityksestä ja yhteyksistä terveyteen.

Suorittaja nostaa jälleen kerran päätään 

Suoliston kunto, sokerittomuus, gluteenittomuus, maidottomuus, lisäaineet, veden juonti, pissan väri, pesuaineet, luomu, luonnonkosmetiikka, freetox, ilman, non, non, non. Lähdin siis suorittamaan myös parantumistani vajaatoiminnasta. Takaraivossani oli hiljainen ääni, joka sanoi että jos saan kaikki kohdilleen, on mahdollista parantua. Edelleen uskon siihen, että monilla elämäntapavalinnoilla voi ehkäistä ja jopa parantua sairauksista, mutta liika suorittaminen tässäkin aiheuttaa vain lisästressiä eli saadut hyödyt nollautuvat.. Reilu puolitoista vuotta on mennyt tasapainoillessa ja välillä olen ollut taas kiihkeämpi aiheen suhteen ja välillä osannut rentoutua. Onneksi mieheni osaa toimia peilinä ja saa minut aina huomaamaan kun mopo lähtee käsistä.

Näistä pidän kuitenkin kiinni:

1. Suoliston kunto. Tällä hetkellä aivan eri tasolla! Laadukkaat maitohappobakteerit ja probiootit ja prebiootit kaiken a ja o. Itse tykkään tehdä Fitlinen maitohappobakteerijugurttia, jossa monikertainen kanta erilaisia bakteereja verrattuna moniin kapseleihin ym. 
2. Gluteenittomuus ja vehnättömyys. Aluksi olin kokonaan viljaton, pikkuhiljaa olen palauttanut kauran satunnaiseen käyttöön. Mutta gluteeniviljat ja etenkin vehnä eivät tee hyvää kilpirauhaselle. Olen lukenut tarinoita siitä miten pelkkä gluteeniton ruokavalio on poistanut kilpirahasen tulehdustilan, puhumattakaan muista tulehdustiloista. 
3. Rasvat. Paistamiseen voita tai kookosöljyä, kahviin MCT-öljyä, salaattiin laadukasta oliiviöljyä, aamusmoothieen liotettuja pellavansiemeniä ja chiasiemeniä ja Omegat öljystä myös. Ja avokadoja mihin vain <3 Todennäköisesti edelleen käytän liian vähän rasvoja, mutta ainakin olen päässyt aikaisemmasta rasvakammostani ja avopuolisoni on tyytyväinen kun voi on päässyt pannasta :)
4. Vitamiinit, hivenaineet ja lisäravinteet. Ilman en enää ole ja välillä hyvä käydä tsekkaamassa tasot eli turhaakaan ei ole syytä popsia. 
5. Sokerittomuus. Kylässä otan piirakkaa, mutta kotona käytän leipomiseen (silloin harvoin kun innostun) kookossokeria ja koivusokeria eli xylitolia. Hedelmiä syön päivittäin ja samoin marjoja eli luontaisia sokereita en karsi. 
6. Proteiinin lähteet. Kananmuna (lähes joka päivä, raakana aamusmoothiessa), luomuliha pari kertaa viikossa, luomubroileri, kala, kikherneet, herneet ja hyvin hyvin harvoin tofu (soija ei suositeltavaa).

Kohti lisää oivalluksia

Matka jatkuu edelleen ja paljon on vielä opittavaa. Koko ajan on oltava valppaana ja työstettävä asioita. Samaan aikaan on muistettava hellittää ja rentoutua ja hengittää syvään ja olla ottamatta asioita liian vakavasti. Tehdä asioita joista nauttii ja jättää tekemättä.


 Ihania oivallushetkiä ja oivaltamattomuushetkiä sinun päivääsi!

Liothyronin aloitus ja annosnostot

Liothyroninin aloitus jännitti

Olen lukenut paljon siitä miten liothyronin on todella voimakas lääke ja tietysti lääkkeen aloitus jännitti. Tuleeko sydämentykytyksiä, entä jos lääke ei sovikaan, kuinka kahlitsevaa on jos lääke pitää ottaa jopa neljästi päivässä ja miten lääkkeeseen suhtaudutaan julkisella puolella. Kaikenlaista pyöri mielessä, mutta yritin silti asennoitua aloitukseen avoimin mielin ja todella pienellä annoksella.

Lääkäriltä saamani aloitusohjeet olivat seuraavanlaiset:
1. viikko 1/4 tbl aamulla tyroksiinin kanssa samaan aikaan
2. viikko 1/4 tbl aamulla (+tyroksiini 100mg) ja toinen päivällä (ennen klo 16)
3. viikko 1/2tbl aamulla (+tyroksiini) ja 1/4 tbl päivällä
4. viikko 1/2tbl aamulla (+tyroksiini) ja 1/2tbl päivällä
Mahdollista jakaa kokonainen 20mg tablettti myös neljään osaan.

Lääkkeen saaminen osoittautu yhtä hankalaksi kuin voi olettaa. Erityislupahakemus viedään apteekkiin ja sieltä se edelleenlähetetään Fimealle. Juuri ennen aloitustani oli Fimea muuttanut lupahakemushintoja ja -aikoja ja normaali käsittelymaksu tällä hetkellä 20€ ja pikakäsittely 40€. Koska ajattelin, että en ole hengenhädässä ja maltan odottaan hetken lääkettä päätin valita normaalin käsittelyajan. Se oli virhe. Kävi nimittäin niin, että Postin hitauden takia jouduin lopulta odottamaan lääkettä kuukauden! Jos olisin tämän tiennyt olisin maksanut tuon pikakäsittelyn.

No lääke viimein saapui käsiini ja pääsin aloittamaan. Ihan jo muutaman päivän päästä huomasin todella ison eron energiatasoissani! Tuntui, että aamulääke sai silmäni aukeamaan, mieleni virkistymään ja energiatasot nousemaan. Aloin liikkumaan enemmän; kävin lenkillä ja pyöräilin työmatkoja. Olin aivan lentoon lähdössä! Samoin mieliala oli paljon parempi ja alkoi tuntua enemmän omalta iloiselta itseltäni.

Maltti on valttia!

No, tietenkin kävi sitten niin että tuli energiatasoissa aivan totaalinen kuukahdus. Noin viikon päästä aloituksestaen yhtenä päivänä jaksanutkaan nousta sängystä ylös ja olin aivan uupunut. Pelästyin tietysti taas, että tässäkö tämä taas oli. Mutta sitten aloin tajuamaan, kuinka olin lähtenyt taas liian innokkaana ja nopeasti itse väsyttämään itseäni. Kehoni ei vaan ollut vielä valmis entisen minäni energiamääriin ja vaati lepoa. Niinpä lepäsin ja nukuin kotona kaksi päivää ja olo alkoi parantua. Sain lääkärinikin kiinni ja hän vakuutti, että ei olisi syytä huolestua, etenkään kun lääke ei ollut aiheuttanut mitään tuntemuksia rinnassa tai sykkeen nousua tms. Minun täytyisi vain huolehtia siitä, etten lähde repimään liikaa ja esim. jokapäiväinen työmatkapyöräily (6+6km) vain oli vielä todennäköisesti liikaa.

Tämä malttiasenne mielessäni lähdin tekemään myös noita nostoja ja huomasin jo heti toisella viikolla, että todennäköisesti viikko on itselleni liian lyhyt väli nostojen välillä. Tuon nuupahduksen takia tein ensimmäisen noston vasta kolmannella viikolla ja seuraavan annoksen kohdalla totesin, että tuo rytmi sopii minulle parhaiten. Tuolla rytmillä pystyin lopulta nostamaan annoksen ongelmitta määrättyyn 2x 1/2 tbl 20mg liothyronia.

Olotilani yhdistelmähoidolla

Muutamassa viikossa liosta saamani energiapiikki vähän tasoittui, mutta ero entiseen oli silti huima! Jaksoin enemmän, teki mieli tehdä enemmän, olin sosiaalisempi, iloisempi ja kaikin puolin tuntui, että entinen minä oli palannut takaisin! Mielihyväaallot purskahtelivat sisälläni ja myös läheiseni huomasivat muutoksen. Nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen olen erittäin tyytyväinen olooni. Ja ensimmäistä kertaa lääkitystä ei ole aihetta muuttaa eikä kontrollikokeita ole sovittu lähitulevaisuuteen! Varastorauta edelleen seurannassa ja tavoitteena saada yli 80 (tällä hetkellä 69), mutta koska olen sitä saanut koko ajan nousemaan tuntuu että se asia rullaaa omalla painollaan (kun vain muistaa vielä muutaman kuukauden rautatabletteja napsia). Itselläni ollut käytössä Solgar Gentle 20mg 3-4 tbl ja olen ollut siihen tyytyväinen. Lisäksi olen yrittänyt syödä vihreitä ja välillä luomulihaa sekä käyttänyt Puhdistamon Nokkosuutetta.

Liothyronin kokeiluun

Kuulumisia ja uusi hoitosuunnitelma

Hetkeen en olekaan kirjoitellut, elämä on sujunut suhteellisen tasaisesti ja kolmen viikon loma lämmössä teki yleisololle ihmeitä! Koska tämä ei ole matkablogi niin en sen enempää availe reissutapahtumia, toteanpa vain että matkustamiseen käytetyt rahat eivät ole koskaan hukkaan heitettyjä! Välillä kunnon irtiotto omasta arjesta antaa perspektiiviä ja osaa taas arvostaa asioita ihan eri tavalla. Samoin lämpimään matkustaessa päivärytmi usein rauhoittuu ja on helpompi pysähtyä. Samaa pysähtymistä ja hetkeen tarttumista pitää ehdottomasti muistaa varjella myös arjessa, mutta lomalla sitä on hyvä harjoitella.

Ennen matkalle lähtöä olin känyt kontrollikokeissa ( kurkkaa kooste tuloksistani täältä ) ja lääkäri soitti. Oloni on ollut ihan hyvä, mitään suurta muutosta en kokenut nostaessani tyroksiinia 100mg --> 125mg. Väsymys on vähän hellittänyt ja olen alkanut taas liikkua enemmän, kuitenkin kehoa kuunnellen ja maltilla. Lääkärin mukaan arvoni olivat parantuneet jo todella paljon, mutta etenkin T3 arvo ei ole noussut tarpeeksi tyroksiinilla (viime noston yhteydessä nousi vain 0,1 yksikköä) ja sen ja olon perusteella liothyroninin aloitus voisi olla minulle tarpeen. Aikaisemmin olin ollut siinä luulossa, että koska DIO2-D geenitestin mukaan tyroksiinilääkitys pitäisi olla minulle riittävä/oikea, niin minun ei siihen tuplalääkitykseen tarvitsisi ryhtyä. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että olon ja arvojen seuraaminen on tärkeintä.

Mikä olikaan normaali oloni..?

Tuntuu jotenkin vaikealta arvioida omaa oloaan ja tunnistaa eri nyansseja. Suurin aivosumu ja väsymys on väistynyt, silti paikoin stressinsietokykyni on surkea sekä kehoni tuntuu voimattomalta ja heikolta. Mutta entä jos minulla vain on huono stressinsietokyky ja keho tuntuu heikolta koska olen oikeasti vain niin huonossa kunnossa?! Tuntuu että en osaa 100% vastata noihin, mutta ehkä pääasia on että pysyn valppaana ja tunnustelen oloani ja yritän seurata tilannetta ilman arvostelua ja paniikkia.. Aivan varmasti jotkin oireeni eivät johdu kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta fakta on kuitenkin se että se vaikuttaa AIVAN kaikkeen eli ei sitä poiskaan voi sulkea.

Etenkin loman aikana tunsin että iloinen oma itseni alkoi taas pirskahdella enemmän pintaan ja se tuntui hyvältä huomata. Apaattinen, masentunut ja voimaton olotila on vieraillut liian usein ja suurin toiveeni on ollut saada oma iloisuuteni ja energisyyteni takaisin. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni, joka on tukenut minua myös heikkoina hetkinä ja muistuttanut minua siitä kuka minä oikeasti olen ja että huonot hetket ovat ohimeneviä.

Yhdistelmähoito

Sain lääkäriltäni ohjeet lion aloitukseen ja aloitus tullaan tekemään todella varovaisesti. Olen lukenut joitain kokemuksia lääkkeen aloituksesta ja vaikka on hyvä tiedostaa mitä voi olla tiedossa niin parempi silti keskittyä kuuntelemaan vain omaa oloa ja kehoa.Siksi en halua tähänkään kirjata mitään taustatietoa, toteanpa vain että esim. syke on sellainen jota hyvä seurata, eikä leposyke saisi nousta yli 80. Lääkkeen vaikutus on paljon nopeampi kuin tyroksiinin eli parin kuukauden päästä pitäisi jo olla tiedossa onko yhdistelmähoidosta minulle apua vai ei.

Vertaistukea netissä

Jos itse olen vastaavassa tilanteessa, epäilet ongelmia kilpirauhasen kanssa tai olet epävarma omasta hoidostasi ja siitä onko kaikki seikat otettu huomioon, suosittelen erilaisia vertaisryhmiä. Toki näissä on hyvä muistaa oma vastuu ja maallikoilta voi saada virheellistä tietoa/neuvoja, mutta usein omaan sairauteensa perehtynyt potilas osaa neuvoa oman kokemuspohjansa perusteella ja tietoja ja kokemuksia on hyvä vertailla. Itse suosittelen Facebookin Kilpirauhanen ja kokonaisvaltainen hoito -ryhmää (löytyy nimihaulla). Ensin liityin kilpirauhasen vajaatoiminta nimiseen ryhmään, mutta itse koin että kyseinen ryhmä keskittyi vain uikuttamiseen ja oman olotilan hyväksymiseen sen sijaan että olisi lähdetty etsimään syitä ja seurauksia omasta käytöksestä (stressi, ruokavalio, treenaaminen, elämäntavat, saasteet) ja en kokenut hyötyväni ryhmästä. Toki tämä on ihan oma käsitykseni ja mielipiteeni, mutta olen ollut tyytyväisempi ryhmässä, jossa on vallalla ajattelumalli, että otetaan itse vastuu omasta olosta ja tehdään tarvittavia muutoksia, jotta elämänlaatu parantuisi.

Ja ne lisäravinteet!

Oman kehon paraneminen lähtee sisältäpäin, tarkemmin sanottuna suolistosta. On ollut ilo seurata miten aihetta on käsitelty enemmän ja maitohappobakteerien ym. suoliston mikrobien merkitystä on alettu aina vain hehkuttaa enemmän! Itse suosin Fitlinen ravintolisiä, koska olen todennut että niiden imeytyvyys ja toimivuus on moniin muihin lisäravinteisiin verrattuna ylivoimaista. Itse käytän tällä hetkellä Optisettiä (ruuansulatusentsyymit, tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet), itsetehtyä jugurttia (2dl jugurtissa järjetön määrä hyviä bakteereita)  sydänduo (omegat ja Q10) sekä välillä aminohapot (kaikki tarvittavat). <3<3<3

Vihdoinkin TSH tippunut!

Olo ja arvot paranevat!

Kävin helmikuun alussa mittauttamassa työterveydenhoidon puitteissa TSH:n ja T4 ja oli kyllä aivan hirveän iloinen siitä että TSH oli vihoviimein laskenut (0,16) ja T4 noussut (17,18)!!! Tyroksiinia syön tällä hetkellä 125mg/pvä ja noiden arvojen perusteella jatkan samalla annoksella. Työterveyslääkärin soittoaikaa en edes varannut, hyvin todennäköisesti lääkäri olisi ollut sitä mieltä että TSH liian matala ja olisi määrännyt vähentämään annosta. Tämä siis vain pohdintaa, mutta koska uskon itse tietäväni, ja oloni perusteella pystyväni määrittelemään, mikä parasta minulle. Aion kyllä konsultoida hoitavaa funkkislääkäriäni kunhan käyn vielä kuukauden päästä mittaamassa laajemmin T3, varastoraudat ym.

Kehon tuntemuksia analysoiden pikkuhiljaa viisaammaksi

Olen täällä aikaisemminkin kertonut siitä miten itselleni on ollut tosi iso haaste myöntää se että kroppa ei nyt vaan kestä rankempaa treeniä. Rakkaat juoksulenkit ja vähemmän rakkaat salikäynnit on pitänyt jättää kokonaan ja vaihtaa ne kevyempään joogaan (jota myöskin RAKASTAN) ja kävelylenkkeihin. Tuossa viikko sitten testasin miten keho reagoi jos treenaan vähän kahvakuulalla ja 30min. treeni taisi mennä palautumisen puolesta ihan hyvin. Toki lihaksissa tuntui (ja huomasin miten heikossa kantamissa ne on), mutta ei tullut sellaista heikkoutta ja kolotust mitä olen huomannut kun olen rasittanut itseäni liikaa. Ilmeisesti tuo kesto on aika oleellista, koska esimerkiksi viime viikonloppuna kun olin muuttoapuna puoli päivää, oli kevyidenkin laatikoiden kantaminen ja pakusta sisään-ulos pomppiminen mulle liikaa ja olin illalla tosi huonovointinen ja olo oli kuin kipeäksi tullessa. Hyvät yöunet kuitenkin pelastivat ja seuraavana aamuna tuntui taas paremmalta.

Uudet ruokailutottumukset osaksi arkea

Gluteenittomuus on mulle nykyään tosi helppoa ja melkein voisi sanoa että olen ihan viljaton. Kauppojen gluteenittomia jauhoseoksia tai leipiä en oikeastaan syö, ne kun ovat lähestulkoon aina todella tärkkelyspitoisia ja monissa käytetään myös VEHNÄtärkkeluystä. Se pikkuruisten tuoteselosteiden lukeminen kannattaa kyllä aina!
Lisäravinteisiin olen panostanut ja olen pyrkinyt parantamaan suoliston kuntoa maitohappobakteereilla, ruuansulatusentsyymeillä ja lisännyt muutenkin vitamiinien syöntiä. Se että saisin ravinnosa kaiken tarvitsemani virallisten ruokasuositusten mukaisesti ei ihan mene mulla jakeluun ja vaikka uskon monipuoliseen syömiseen uskon myös että nykyravinto ei ole ravintoaineiltaan tarpeeksi, ainakaan minulle.
Rautaa olen muistanut myös syödä ja toivottavasti sekin arvo sieltä pikkuhiljaa nousisi. Huimausta on aina silloin tällöin ja nopeat nousut aina muistuttavat asiasta.

Kevään ohjelmassa lepoa ja pysähtymistä

Nythän on käynyt niin että työsuhteeni päättyi ja tämä kevät tulee olemaan 16-vuoteen ensimmäinen kun en ole kenenkään palkkalistoilla! Mitään paniikkia en tästä tilanteesta aio ottaa vaan ajattelin nauttia tästä ylimääräisestä ajasta ja oikeasti rauhoittua ja tehdä kivoja asioita. Uskon että stressin vähentyminen ja hidastaminen tekee hyvää myös vajaatoiminnalle ja tulehdukselle <3

Kevään tuomaa valoa kohti mennään positiivisin mielin!

Kohti parempaa Uutta Vuotta ja parempaa oloa fyysisesti ja henkisesti

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Innolla otan vastaan uuden vuoden ja toivon siitä hieman helpompaa kuin tästä vuodesta. Vaikka vuosi on ollut haastava ja välillä on uitu synkissäkin vesissä olen kuitenkin kiitollinen. Olen oppinut kärsivällisyyttä, kuuntelemaan itseäni paremmin ja antanut itselleni myös luvan ottaa rauhallisemmin. Paljon on noissakin vielä opittavaa, mutta tuskin oppiminen koskaan loppuu :)

Kävin taas kontrollikokeissa ja jotenkin olin asettanut itselleni taas tavoitteet siitä että viimein nyt arvot olisivat tasoittuneet. Varmasti se kun koko ajan on tapahtunut kehitystä parempaan ja olokin on ollut parempi sitä ajatteli että nyt viimein tämä säätäminen loppuisi. Mutta eihän se noin vain lopu. Täytyy vain kaivaa se kärsivällisyys sieltä sisältä ja iloita edistymisestä. Helposti voisi tulla takapakkiakin, ajattelisiko sitä silloin epäonnistumista ja turhautumista? Todennäköisesti. Mutta kyllä sen sisäisen voiman sieltä taas kaivaisi. Jos ei yksin niin läheisten avulla. Onneksi on kuitenkin siihen luottamus! 

Koko vuosi on ollut täynnä tunteiden vuoristorataa ja nyt viimeisimpänä koetinkivenä eteen heitettiin työpaikan menetys. Tieto irtisanomisesta oli itselleni kyllä ennen kaikkea helpotus ja mahdollisuus uuteen alkuun. Ympäriltä lähti samaan aikaan paljon muitakin työkavereilta ja töiden loppuminen ei tuntunut henkilökohtaiselta, enemmänkin johtoportaan organisaatiopelin lopputulemalta. Nyt täytyy yrittää käyttää niitä opittuja keinoja pitää stressi loitolla ja luottaa siihen että parempia aikoja on edessä. Haasteita voi ja saakin tulla, mutta niitä ei kannata etukäteen lähteä murehtimaan.

Vuoden alussa ajattelin tehdä kehokuurin jonka pitäisi tasoittaa kehon aineenvaihduntaa ja ehkä myös sitä kautta kilpirauhasen toimintaa.. Kauan olen tuota kehokuuria arponut ja en ole halunnut asettaa kehoani liian radikaalille dietille koska uskon että sellaisetkin luovat stressiä. Tästä kyseisestä puhdistuksesta olen kuitenkin kuullut paljon hyvää ja koska samalla panostetaan ravintoaineisiin niin uskon ja toivon ettei oma kroppa siitä ainakaan enempää sekaisin mene. Nyt vielä pitää pohtia että teenkö kuurin samaan aikaan kuin tyroksiinin noston. Jos arvoissa näiden jälkeen tapahtuu muutoksia niin vaikea sitten lukea johtuuko tyroksiinista vai muusta.

Isoja asioita tapahtuu ja välillä tulee ajoittaisia lannistumisen tunteita. Nytkin kuitenkin aurinko paistaa ja vaikka pölypallot ja likaiset ikkunat yrittävät viedä huomiotani niin yritän kuitenkin hymyillä ja nauttia tästä hetkestä!

Ollaan itsellemme armollisia ja luotetaan siihen että asiat vielä järjestyvät.