Suorittamisesta ja sen lopettamisesta

Ikuinen suorittaja kohtaa seinän

Muutama vuosi sitten havahduin huomaamaan itsessäni suorittajan ja miellyttäjän. Olin koukussa ihailuun ja positiivisiin kommentteihin ja halusin koko ajan enemmän kaikilla elämän osa-alueilla. Kun kävin juhlimassa tein sen huolella. Kun olin töissä sanoin kaikkeen kyllä ja ehdotin itse vielä päälle lisää. Kun kävin salilla kävin spinningissä, bodypumpissa ja pyöräilin kotiin. En osannut pysähtyä tai kieltäytyä mistään ja en ollut ikinä kunnolla läsnä, ajatukset olivat jo seuraavassa etapissa. Pikkuhiljaa alkoi tulla oireita. Heräilin öisin ja mietin työasioita. En välittänyt lepopäivistä, puolimaratonin jälkeen riekuin baarissa pilkkuun asti ja seuraavalla viikolla liikunnnan välttäminen ja lepääminen tuntui kidutukselta. Ja viimein tuli stoppi. Sain paniikkikohtauksen töissä ja kaikki pienetkin asiat vyöryivät ylitseni, enkä saanut mistään otetta. Muutaman lääkärikäynnin ja psykologitapaamisen jälkeen sain käteeni kuukauden sairasloman , mielialalääke- ja unilääkereseptit ja diagnoosiksi uupumuksen. Olin aivan kujalla siitä mitä oli tapahtunut. Mutta pikkuhiljaa aloin työstää tapahtunutta ja hidastaa. Ihan hetkessä se ei tapahtunut, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna uupumuksen käynnistämä ajatustyö oli yksi tähän astisen elämäni tärkeimmistä asioista. Sen avulla alkoivat aivoni raksuttaa aivan uudella tavalla ja aloin nähdä syy-seuraussuhteita ja sitä kautta alkaa miettiä uusia toimintatapoja ja ajatusmalleja.

Suurimmat oivallukseni

Tuosta tapahtumasarjasta on nyt kulunut jo nelisen vuotta ja edelleen olen matkalla kohti oivalluksia. Mutta osaan olla kiitollinen ja ylpeä siitä, miten olen osannut kääntää kurssia. Nyt pyrin tekemään asioita, joita oikeasti haluan tehdä, tuntematta syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa lepohetkistä tai siitä jos kieltäydyn ystävällisesti jostain kutsusta. Koska pidän listoista, listasin alle omat suositukseni sellasiin hetkiin kun tuntuu, että elämä vyöryy yli ja ei vaan riitä.

1. Lepo. Jostain luin, että jos nyky-yhteiskunta arvostaisi lepoa yhtä paljon kuin suorittamista, olisimme paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Kunnon yöunet, ihanan raukeat päiväunet tai ihan vain sohvalla röhnöttäminen ovat luksusta ja kun niihin on mahdollisuus yritä tarttua siihen! Ihan jo muutaman minuutin lepo voi auttaa ja aina ei tarvitse nukahtaa. Myös liikunnasta palautumiseen tarvitaan lepoa, etenkin pitkistä lenkeistä, raskaasta salitreenistä jne. Usein vähän ja hyvin on tehokkaampaa kuin paljon ja usein.
2. Kalenterin tyhjentäminen. Kaikkiin kutsuihin EI tarvitse sanoa kyllä ja hyvät ystävät ymmärtävät kyllä myös kieltävät vastaukset. 
3. Ei. Yksi pieni sana ja sen tärkeys. Uskalla sanoa ei myös töissä. Esimiehesi tehtävä on auttaa sinua prorisoimaan asioita ja jos tuntuu, että työmäärä on liian suuri kannattaa avata suu ajoissa. Usein jo pienillä järjestelyillä voi saada helpotettua taakkaa ja jo se, että puhuu asiasta auttaa. 
4. Puhu, kirjoita tai ainakin mietiskele. Kukaan muu ei voi tulla sinua neuvomaan tai analysoimaan tilannettasi. Me kaikki koemme asiat eri tavalla ja meidän on tehtävä itse omat oivalluksemme ja päätöksemme. Lähimmäiset voivat auttaa tässä prosessissa ja kuunnella sinua ja tukea. Mutta ilman, että itse läpikäymme omat **skamme ei voi edetä. Ammattiapukin voi olla usein hyödyksi. Itse kävin työnantajan tarjoamalla työpsykologilla muutamia kertoja ja koin että tapaamisten avulla pohdin asioita enemmän itsekseni ja sanoin niitä ääneen. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosi ja lisää oivalluksia

Olen vakuttunut siitä, että uupumusta edeltäneet elämäntapani olivat pääsyynä kilpirauhasen tulehdukseen ja sitä kautta vajaatoimintaan. Stressinhallinta, terveelliset elämäntavat, lepo ja monipuolinen ravinto eivät olleet kohdallani kunnossa. Luulin suorittavani täydellistä elämää, olin huippukunnossa ja sosiaalisesti aktiivinen. Mutta esimerkiksi ruokavaliostani puuttuivat rasvat melkein kokonaan, samoin proteiinia olisin varmasti tarvinnut enemmän, samoin kuin suolaa ja jodia. Ennen kilpirauhasen vajaatoimintaa olin ehtinyt työstää henkistä puolta ja alkanut kiinnittää siihen enemmän huomiota. Viimein diagnoosin myöstä alkoi kiinnostukseni kasvaa myös ravitsemusasioihin. Ruoka ja ravitsemus olivat aina kiinnostaneet minua, mutta tietämykseni oli kuitenkin monilta osin vielä lapsenkengissä ja tein päätöksiä vain mututuntumalta. Vaikka sairauden alku oli todella raskasta ja tuntui että uupumuksen aikaiset tunteet vyöryivät jälleen ylläni, olen kuitenkin jälkitään vain tyytyväinen siitä, että sairauden avulla olen kiinnostunut ravinnon ja muiden elämäntapojen merkityksestä ja yhteyksistä terveyteen.

Suorittaja nostaa jälleen kerran päätään 

Suoliston kunto, sokerittomuus, gluteenittomuus, maidottomuus, lisäaineet, veden juonti, pissan väri, pesuaineet, luomu, luonnonkosmetiikka, freetox, ilman, non, non, non. Lähdin siis suorittamaan myös parantumistani vajaatoiminnasta. Takaraivossani oli hiljainen ääni, joka sanoi että jos saan kaikki kohdilleen, on mahdollista parantua. Edelleen uskon siihen, että monilla elämäntapavalinnoilla voi ehkäistä ja jopa parantua sairauksista, mutta liika suorittaminen tässäkin aiheuttaa vain lisästressiä eli saadut hyödyt nollautuvat.. Reilu puolitoista vuotta on mennyt tasapainoillessa ja välillä olen ollut taas kiihkeämpi aiheen suhteen ja välillä osannut rentoutua. Onneksi mieheni osaa toimia peilinä ja saa minut aina huomaamaan kun mopo lähtee käsistä.

Näistä pidän kuitenkin kiinni:

1. Suoliston kunto. Tällä hetkellä aivan eri tasolla! Laadukkaat maitohappobakteerit ja probiootit ja prebiootit kaiken a ja o. Itse tykkään tehdä Fitlinen maitohappobakteerijugurttia, jossa monikertainen kanta erilaisia bakteereja verrattuna moniin kapseleihin ym. 
2. Gluteenittomuus ja vehnättömyys. Aluksi olin kokonaan viljaton, pikkuhiljaa olen palauttanut kauran satunnaiseen käyttöön. Mutta gluteeniviljat ja etenkin vehnä eivät tee hyvää kilpirauhaselle. Olen lukenut tarinoita siitä miten pelkkä gluteeniton ruokavalio on poistanut kilpirahasen tulehdustilan, puhumattakaan muista tulehdustiloista. 
3. Rasvat. Paistamiseen voita tai kookosöljyä, kahviin MCT-öljyä, salaattiin laadukasta oliiviöljyä, aamusmoothieen liotettuja pellavansiemeniä ja chiasiemeniä ja Omegat öljystä myös. Ja avokadoja mihin vain <3 Todennäköisesti edelleen käytän liian vähän rasvoja, mutta ainakin olen päässyt aikaisemmasta rasvakammostani ja avopuolisoni on tyytyväinen kun voi on päässyt pannasta :)
4. Vitamiinit, hivenaineet ja lisäravinteet. Ilman en enää ole ja välillä hyvä käydä tsekkaamassa tasot eli turhaakaan ei ole syytä popsia. 
5. Sokerittomuus. Kylässä otan piirakkaa, mutta kotona käytän leipomiseen (silloin harvoin kun innostun) kookossokeria ja koivusokeria eli xylitolia. Hedelmiä syön päivittäin ja samoin marjoja eli luontaisia sokereita en karsi. 
6. Proteiinin lähteet. Kananmuna (lähes joka päivä, raakana aamusmoothiessa), luomuliha pari kertaa viikossa, luomubroileri, kala, kikherneet, herneet ja hyvin hyvin harvoin tofu (soija ei suositeltavaa).

Kohti lisää oivalluksia

Matka jatkuu edelleen ja paljon on vielä opittavaa. Koko ajan on oltava valppaana ja työstettävä asioita. Samaan aikaan on muistettava hellittää ja rentoutua ja hengittää syvään ja olla ottamatta asioita liian vakavasti. Tehdä asioita joista nauttii ja jättää tekemättä.


 Ihania oivallushetkiä ja oivaltamattomuushetkiä sinun päivääsi!