Rakkaudesta joogaan

Tutustuin astangajoogaan jo yläasteella ja siitä asti olen tuntenut joogan omaksi lajikseni. Nuorempana fyysinen astangajooga oli se juttu, mutta nyt aiksuisella iällä olen opppinut arvostamaan myös rauhallisempia joogatunteja. Nuoren naisen joogaamisen suoritus on vaihtunut oman kehon arvostukseen ja sen kuunteluun. Yksi hyvistä kuulemistani joogaviisauksista on se, että aina ei tarvitse tehdä omaa maksimia, jo pelkkä ajatus siitä että hei mä kyllä pääsisin tohon asentoon, mutta en sitä tänään tee, riittää! Keho ei ole koneisto jonka on määrä toimia joka päivä samalla tavalla. Hormoonit, ulkoinen stressi, vuodenajat, unen laatu, ravinnon laatu: kaikki vaikuttavat fyysiseen tekemiseen ja se että puskee ja puskee kehoa liikaa saattaa kehon kehittämisen sijaan vahingoittaa sitä.

Tällä hetkellä kun kilpirauhastulehdus edelleen selkeästi jyllää kehossani, olen yrittänyt ja patistanut itseäni lempeyteen. Juoksulenkeistä pidän nyt taukoa (vaikka syksy olisi kauneimmillaan ja polut huutavat nimeäni) ja panostan lepoon ja rauhoittumiseen. Onneksi olen kuitenkin pystynyt joogaamaan ja sitä kautta käyttämään kehoa ja tuntemaan kevyttä fyysistä rasitustakin. Silti sopivasssa suhteessa ja aina rauhallisessa tunnelmassa.

Eri jooga-asanat vaikuttavat hormonitoimintaan, ruuansulatukseen, rauhoittumiseen ja yleiseen hyvänolon tunteeseen.

Nyt täytyy lopettaa kirjoittelu, koska lauantaiaamuinen flowjoogatunti kutsuu! Tästä aiheesta silti varmasti vielä jatkossa :)

Lisätestejä ja käynti funktionaalisellä lääkärillä

Tyroksiiniannoksen nostojen haasteet

Viime kirjoituksesta vierähtänyt tovi, syksy ollut todella tapahtumarikas ja tuntuu että 1,5kk ehtinyt tapahtua paljon. Viimeksi kerroin kohonneesta TSH-arvosta (14,54 viitteet 0,40-4,00) ja siitä kuinka uudestaan aloitettu tyroksiinilääkitys 25mg:lla ei aiheuttanut olossa muutoksia. Endokrinologikäynnin jälkeen annostusta nostettiin ja lääkärin ohjeen mukaan nostin 25mg/50mg vuoropäivin annokseen. Huoli tyroksiinin aiheuttamista tuntemuksista oli jälleen oikea ja ei kestänyt kuin pari päivää ja olo alkoi muuttua. Nosto aiheutti ummetusta, ahdistusta, hengenahdistusta ja huomasin heti kuinka stressinsietokykyni madaltui ja olin väsyneempi. Kyselin tapauksestani Facebookin Kilpirauhasen kokonaisvaltainen hoito -ryhmässä ja sain sieltä ohjeen muuttaa annostani niin että annos joka päivä sama. Kuulemma ohjeistusta on korjattu ja nykyään lääkärien pitäisi ohjeistaa potilaat syömään tyroksiinia tasaisesti joka päivä, annoksen sekoittelu sekoittaa olo vielä entisestään (täysin loogista!). Tämän ohjeen mukaisesti korjasin annoksen 1,5 x 25mg tablettia/päivä ja ainakin itse (lääkärien näkemyksistä huolimatta) huomasin että olo vähän tasoittui.

100mg/päivässä ja uusiin kokeisiin?

Koska kesällä virheenä oli tehty se, että jatkoin samalla todella pienellä annoksella (25mg melkein homeopaattinen) liian pitkään (seurauksena TSH nousu) oli nyt tosiaan tärkeää nostaa annosta tasaisin välein. Endokrinologin ohjeistus oli että nostaisin annosta parin viikon välein ja kun olisin päässyt 100mg/päivässä ja syönyt tätä annosta 6viikkoa voisimme mitat TSH:n uudestaan. Lääkärin soittaessa nämä ohjeistuksensa yritin kysellä ja kertoa huoleni tyroksiinin aiheuttamista ongelmista, mutta lääkäri suhtautui kysymyksiini todella vähättelevästi ja totesi vain tylysti minun tapaukseni olevan todella selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta ja 100mg annoksella tilanne pitäisi tasaantua.

Tiedän että kun kyseessä on tällainen hormoonilääkitys niin täytyy olla kärsivällinen kunnes keho on tottunut uuteen lääkitykseen, mutta silti en suostunut hyväksymään lääkärin sanoja enkä etenkään sitä että matalaa T3-tasoani (26.4. mitattu 3,54, viitteet 3,5-6,5) ei mitenkään otettu huomioon eikä myöskään huoltani stressioireistani. Koska halusin saada varmuuden siihen että kaikki tarvittava tehdään ja on otettu huomioon lääkityksessäni ja hoidossani teetin muutamia lisäkokeita ja varasin ajan funktionaaliselle lääkärille. Stressioireiden takia halusin mittauutta kortisolitasot ja varmistuttaa näin että lisämunuaiseni tilassa ei uupumusta (tämän yhteyden endokrinologi tyrmäsi täysin, kuulemma kilpirauhasella ja lisämunuaisella EI ole yhteyttä), samoin olin selvitellyt että matalat varastorauta-arvot eli ferritiinit ym. kertovat myös huonosta T4/T3 konversiosta.

Funktionaalisen lääkärin vastaanotolla 

Sain lääkäriajan syyskuun alkuun ja keräsin lääkäriä varten yhteen kaikki laboratoriotulokseni ja kronologisen yhteenvedon oireista ja tyroksiinitauosta ja annoksista. Vaikka koetuloksia ei vielä ole kertynyt kovinkaan paljon eikä käytössä ole kuin yksi lääke oli hyvä koota kaikki tieto yhteen ihan jo jatkoakin ajatellen. Ennen lääkäriaikaa olin jälleen nostanut tyroksiiniannosta 50mg/pvä ja jälleen huomannut olon huonontuneen, onneksi vajaassa viikossa olo kuitenkin jälleen tasaantui.

Lääkäri kuunteli taustani ja tulkitsi arvoni. Viimeinkin sain selkeän vastauksen siitä että kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta jonka taustalla on kilpirauhasen tulehdustila. Kortisoliarvoni olivat onneksi ihan hyvällä mallilla, matalat ilta-arvot eivät kuulemma haitaksi (mutta selittävät hyvin iltaunisuuteni), sen sjaan S-ferritiini 30 (viitteet 10-150) oli liian matala samoin kuin aikaisemmin mitattu T3-arvo.

Onneksi olin otattanut omatoimisesti lisäkokeita, niiden perusteella lääkäri osasi määrätä minut DIO2-geenitestiin jonka perusteella on mahdollista nähdä reagoiko kehoni negatiivisesti tyroksiinihoitoon ja pitäisikö rinnalla mahdollisesti aloittaa T3-lääkitys. DIO2-geenitesti on ihan uusi Suomessa ja onnekseni lääkäri tämän tiesi ja tulosti minulle myös artikkelin, jossa endokrinologian erikoislääkäri Vesa Ilmesmäki (Terveysapu 1/16) kertoo tästä muunto-ongelmasta. Funkkarilääkärini oli hyvin tiedostava siitä kuinka ns. yleisellä puolella lääkärit eivät kiinnitä huomiota T3-arvoon eivätkä helposti lähde kokeilemaan tyroksiinin tilalla mitään muita lääkkeitä. Mutta onneksi myös endokrinologien puolella näyttäisi olevan lääkäreitä (kuten tuo Ilvesmäki), jotka osaavat tulkita ongelmaa laajemmin.

 

Lisäravinteiden merkitys 

Itse arvostan funktionaalista lääketiedettä koska siinä otetaan huomioon ravinnon, vitamiinien ja lisäravinteiden merkitys kehon toimintaan ja paranemiseen. Lähtökohtaisesti länsimaalainen lääketiede on täysin irrallaan vuosisatoja vanhoista itämaisista lääketieteistä (kiinalainen lääketiede, intialainen ayerveda) ja potilaiden sairauksia ei pyritä ennaltaehkäisemään ruokavalion ja lisäravinteiden avulla vaan syötetään vain antibiootteja ja kemiallisia lääkkeitä paikkaamaan nykyistä oloa.

Omalla kohdallani funktionaalinen lääkärikin painotti gluteenittomuuden tärkeyttä. Samoin maidottomuus ja sokerittomuus tukevat kehon toipumista tulehduksesta. Otin mukaani myös käytössäni olevat laadukkaat lisäravinteet ja sain näistäkin lääkäriltä vihreää valoa. Lisäksi sain ohjeet tankata rautaa (60mg Solgar gentle iron) ja Q10:iä. Suoliston terveys ensiarvoisen tärkeää hoitaa kuntoon, jotta vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät eli siinäkin mielessä jo aikaisemmin aloittamani maitohappotankkaus on ollut todella järkevää.
Q10 eli Ubikinoni oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta lääkäri kertoi tämän molekyylin auttavan solutason energiamuodostuksessa ja tukee myös näin ollen T4/T3 konveriota. Lyhyt tutustuminen tähän molekyyliin osoittaa että Q10 parantaa sydämen, aivojen terveyttä ja parantaa esim. hedelmällisyyttä. Lue lisää Q10 hyödyistä esim. täältä

Himpun verran lähempänä sopivaa hoitoa

Nyt sitten siis olen käynyt lisätesteissä (T3 ja DIO2) ja odottelen niiden tuloksia hieman ristiriitaisin mielin. Toisaalta olisi hienoa jos tyroksiini-"herkkyyteeni" (varmasti kaikki reagoivat kehon ulkopuolisiin hormooneihin ainakin aluksi) löytyisi jokin syy, mutta toisaalta huolettaa jos joudun vielä lisäksi kokeilemaan uutta lääkettä jota ilmeisesti pitää ottaa useamman kerran päivässä.

Luottavaisin mielin edelleen kohti tulevaa

Välillä on ollut mieli maassa ja on ollut haasteita tottua siihen että keho tarvitsee enemmän lepoa ja raskas liikunta ei tällä hetkellä tee hyvää. Pysähtyminen on muutenkin ollut itselle haastavaa ja huono omatunto soimaa sohvalla röhnöttäjää. Silloin ystävät ja läheiset ovat muistuttaneet, että kyseessä on nyt vain tämä vaihe elämässä ja pysähtymällä oppii kuuntelemaan itseään. Silloin kun väsyttää täytyy levätä ja kun on taas voimia niin on ihanaa päästä raikkaaseen syysilmaan lenkkeilemään.